7. Innovaatioiden ja muutoksen johtaminen; Yrityksen yhteiskuntavastuu

Osaamistavoitteet luentokerralle

• osaat kertoa muutoksen roolista organisaatiossa
• tiedät eri näkökulmista innovaatioihin ja muutokseen
• osaat keskustella käytännöistä, jotka laukaisevat muutoksen ja mahdollisen innovaation
• ymmärrät liiketoimintaetiikan merkityksen
• osaat keskustella liiketoimintaetiikan eri näkökulmista
• tiedät mitä yrityksen yhteiskuntavastuu tarkoittaa
• tiedät, että globalisaatiolla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia yksilöön, organisaatioon, yhteiskuntaan ja kansakuntiin

Luennon teemoina olivat sekä innovaatioiden ja muutoksen johtaminen että kestävä johtaminen. Innovaatio määriteltiin prosessina, jossa on olennaista sosiaalinen ulottuvuus: harva keksii yksin suurta innovaatiota. Siksi toimivia tiimejä, joissa on vapaus esittää rohkeita ideoita, tarvitaan. On mielenkiintoista, että nykyisin myös asiakas saatetaan ottaa mukaan innovointiprosessiin. Luennoitsija muistutti myös, että juuri epäonnistumista voi oppia jotain olennaista: ehkä niiden kautta voikin saada idean, joka toimii. Yksi Pascalen (1999) neljästä innovaation periaatteesta on, että kompleksisuus ja kaaos ovat innovaation edellytyksiä. Jäin pohtimaan, tarvitaanko siis aina jonkinlainen ristiriita tai ongelma, jotta innovaatioita syntyy? Onko harmoninen tasapaino innovoinnin este?

Luennolla puhuttiin neljästä muutoksen lajista. Muutos voi olla tasaista, luonnollista kypsymistä (elinkaari), jännitteistä kamppailua (dialektista), kilpailijoiden tyyliin mukautumista (evolutionaarinen) tai tietoisen vision määrittämää (teleologinen). Näin ainakin käsitteiden tasolla lajit voi erottaa -todellisessa tilanteessa ne lienevät usein päällekkäisiä. Muutoksen lajeja voisi ajatella myös vuorottelevina: jännitteinen kamppailu voikin vaihtua tasaiseen vaiheeseen. Jäin miettimään, onko muutos aina jonkinlaista mukautumista -tai sitten mukautumisen vastustamista. Voisi myös ajatella, että muutokseen liittyy aina tietoinen visio -ainakin jos muutokseen pyrkiminen on tietoista.

Muutostilanteet ovat usein herkkiä ja niihin voi liittyä paljon tunteita. Toiset saattavat olla luonnostaan valmiimpia muutokseen, toiset taas luontaisesti epäilevämpiä. Myös hitaammat muutokseen tottujat tulisi huomioida, ja malttaa edetä rauhassa. Rauhallinen eteneminen onkin yksi Kotterin kahdeksasta muutoksen portaasta. Samalla Kotterin mukaan uudistushanketta edistää myös riittävän suuren kiireellisyyden tunteen luominen. Onko tässä jonkinlainen ristiriita? Vai voiko muutostilanteessa edetä rauhassa, vaikka muutoksen välttämättömyys juuri kyseisessä tilanteessa tuotaisiinkin esille?

Johtajan toiminta muutostilanteessa on ratkaisevaa muutoksen kokonaisvaltaisen onnistumisen kannalta. Olennaista on mm. Kotterin portaisiinkin kuuluva toimiva viestintä. Epätietoisuus tulevasta voi aiheuttaa pelkoa ja muutosjohtajan onkin ennen kaikkea huolehdittava viestien kulusta ja kommunikaatiosta. Kun viestintä on oikea-aikaista, luottamus voi säilyä tunteita herättävässä muutostilanteessakin. Myös muutosagenteilla on muutoksen eteenpäinviemisessä merkittävä rooli. Työntekijät, jotka puhuvat myönteisesti muutoksesta, voivat olla tiedostamattaan muutosagentteja. Näin kuka tahansa organisaatiossa voi olla ratkaisevana muutosagenttina johtamassa muuta henkilökuntaa kohti uutta suuntaa.

---

Luennon loppuosassa keskustelimme kestävästä johtamisesta: etiikasta ja yrityksen yhteiskuntavastuusta. Keskustelu alkoi vastakkainasettelusta: onko etiikka jotain täysin liiketoiminnasta erillistä vai voiko eettisyys olla jopa kilpailuetu? Onko yritys eettinen toimiessaan lakien ja asetusten mukaisesti?

Tarvitseeko eettisyyden ja tuottavuuden olla toistensa vastakohtia? Voiko eettinen toiminta olla tuloksellista vai saavutetaanko maksimaalinen tuotto vain epäeettisesti toimimalla? Onko eettisyys vain luonnosta ja ympäristöstä huolehtimista vai huomioidaanko myös ihminen? Miten voi erottaa, mikä yritys toimii oikeasti eettisesti? Entä milloin eettisyys on vain välinearvo esim. hyvän imagon ja sitä kautta paremman tuottavuuden saavuttamisessa? Voisiko eettisyyttä harjoittaa sen itsensä vuoksi, vaikka taloudellinen hyöty ei olisi välittömästi nähtävissä tai sitä ei olisi? Onko yrityksen ainut tehtävä tuottaa voittoa omistajille? Miksi rahaa loppujen lopuksi tavoitellaan?

Hande

Työelämän tulevaisuutta pohdittaessa luennolla nousi selkeästi esiin innovaatioiden aseman korostuminen sekä entistä laajempi osallistuvuus työyhteisössä. Minusta oli kiinnostavaa kuulla, että Y-sukupolven palautetarve on yleisempikin "ilmiö", kun itsestäni on aina tuntunut että olen ainoana työpaikoilla kärttämässä palautetta ja arviollisia työtodistuksia; sen verran uutta tällainen avoimempi palautteen anto tuntuu esimiehillekin vielä olevan. Itse on useastikin kokenut, että yhteisöt toimisivat yksinkertaisesti paremmin ja tehokkaammin, kun asiat, joita jankataan kahvipöydissä pienen piirin kesken, jaettaisiin laajemmalle porukalle ja asioita pyrittäisiin kehittämään juputtamisen sijaan. Ehkä tietynlainen auktoriteetin pelko estää tämän, mikä onkin varmasti eräs kohta, jossa "entinen ja uusi" kohtaavat.

Yritystoiminnan eettisyys on toinen asia, joka on taatusti tulevaisuutta. Tänä päivänä se näkyy pieninä välkähdyksinä siellä täällä yrityskentällä. Huolestuttava ilmiö, joka on viime viikkoina pyörinyt paljon myöskin mediassa, on se, että yritykset eivät itsekään tunnu tietävän, mistä heidän tuotteensa tulevat ja millaisissa oloissa työntekijät siellä toimivat. Tällaiset uutiset yritysmaailmasta murentavat osaltaan kuluttajien luottamusta yritysten eettisyyteen ja siten vaikeuttavat eettisyyden käyttämistä myyntivalttina. Itse näkisin, että nimenomaan kuluttajien luottamuksen ansaitseminen ja oikean hintatason löytäminen ovat eettisen yritystoiminnan koetinkiviä tällä hetkellä. Lait ja asetukset eivät anna kuin minimitason eettisyyden suhteen, yritys voi mennä vaaditun tason yläpuolellekin mutta kuinka kauan siellä voi tuottaa ilman laajaa ja uskollista ostajatahoa? Uskoisin että yritystoiminnan aloituskustannuksetkin ovat eettisessä toiminnassa kalliimmat, mikä entisestään korostaa valmiin ostajakunnan vaatimusta.

Taru

Muutos on haastava asia ja ilmiönä hyvin läheinen oppimisen kanssa, sillä oppimisessa tapahtuu muutosta. Innovaatioissa voidaan ajatella menevän vielä yhden askeleen pitemmälle: siinä ei ainoastaan omaksuta uutta vaan siinä luodaan uutta (vrt. esim. Bloomin taksonomian laajennettu malli). Toki mikään ei synny koskaan täysin tyhjästä. Innovaatioiden edistäminen työyhteisössä on usein kehittymisen ja menestyksen edellytys. Maailma muuttuu ja harvoin samoilla eväillä voidaan jatkaa vuosikymmenestä toiseen. 

Uusien innovaatioiden synnyttäminen on kuitenkin aika haasteellista. Haasteita tuovat niin ulkoiset (ylemmältä tasolta tulevat tiukat säännöt, uusien ideoiden tyrmääminen, ajan puute innovoinnille jne.) kuin sisäiset syyt (epäonnistumisen pelko, heikko motivaatio jne.). Johtajalla on kuitenkin valtaa näihin molempiin enempää kuin alaisella, vaikka toki omat rajoitteensa onkin. Tarun esittämä "kahvihuone" -purnaus ilmiö tuo hyvin esille innovaatioiden jäämisestä jonnekin matkan varrelle.

Eettiset teemat ovat tärkeitä myös. Kenties niitä kaikkein tärkeimpiä. Ihminen voi valita, edistääkö elämällään hyvää vai pahaa, kuten yläkouluaikainen luokanvalvojani viisaasti kerran totesikin. Myös organisaatio voi tehdä saman, vaikka aina omien periaatteiden mukaan toimiminen ei olekaan niin yksinkertaista ja helppoa, kun esimerkiksi arvot törmäävät niin organisaation sisällä kuin ulkopuolella -joskus jopa ihan yksilön omassa elämässä. Kun päämäärä ja tahto on oikea uskon, että näistä ristiriitatilanteistakin pystytään jotenkin selviämään. Joskus se voi tarkoittaa radikaalejakin toimenpiteitä ja uudistumista organisaatiossa tai omassa elämässä. Ja joskus joidenkin ristiriitaisuuksien kanssa on ehkä vaan pystyttävä elämään.

Anniina 

 

Muutosten johtaminen ei ole usein helppoa. Etenkään silloin kun muutokset koskee asioita jotka ovat olleet toimintatapana organisaatiossa pitkään ja tulleet mahdollisesti myös osaksi organisaatiokulttuuria. Johtajalta vaatii paljon saada muu organisaatio mukaan muutoksen ja visioon jotta muutos saadan toteutettua. Ihmisluontoon kuuluu, että muutokset koetaan usein pelottavina ja stressaavina.

Katsoisin, että etiikkaa ei voida irrottaa liiketoiminnasta. Laki viime kädessä laittaa rajat liiketoiminnalle, mutta tuleeko yritysten mennä rajan yli aina rimaa hipoen? Tuoton saaminen on tietenkin yritykselle välttämätöntä, mutta onko todella niin että ei voi olla samalla eettinen, että tuottoisa? Kuluttajatkin yhä ennemmän kiinnittävät huomioita yrityksen arvoihin ja siihen rikkooko yritysten toiminta ihmisarvoja tai vahingoittaako ympäristöä. Eettinen toiminta voi olla silloin myös tuottavaa kun eettinen kuluttaminen on yhä enemmän suosiossa. On totta myös se, että eettisyys voi ajoittain tulla yritykselle kalliiksi. Tässä palataan jälleen tärkeään kysymykseen onko raha vaikka pyörittää mailmaa kuintenkaan tärkeämpää kuin esimerkiksi ihmisarvot ja ympäristö?

Saara